Ei ole fiilistä

Ei ole joulufiilistä. Koristelin kotia jouluiseksi ja ostin pikkuisen hyasintin. Ostin joulukalenteriarvan ja suklaakalenterinkin. Ei ole joulufiilistä.

Töissä soi joulumusiikki ja saan niistä joitain korvamatoja ja saatan töissä hyräillä niitä. Kuuntelen välillä kotonakin joulumusiikkia, mutta joulufiilistä ei ole. Ollaan syöty suklaata suoraan isosta konvehtirasiasta, mutta siitäkään ei oikein tullut joulufiilistä.

Olen lukenut ja katsellut muiden blogeista joulufiilistä, mutta se ei nyt oikein tartu muhun.

joulu1542

Ehkä se vielä tästä…

Ruutupaitisvillitys

ruutupaitakollaasi

Onpa melkoinen sanahirviö. Ruutu. Paitis. Villitys.

Mä en oikein tiedä milloin päätin ryhtyä Nirvanan bändäriksi, mutta viime aikoina ruutupaitikset on miellyttänyt silmää. Paljon. Niin paljon, että klikkailin H&M:n verkkokaupassa viidessä minuutissa ostoskoriin kuusi ruutupaitista ja tein ennätysajassa tilauksen.

Paidat tuli viime viikon puolella ja kuudesta paidasta päädyin pitämään kaksi. Todella surullista oli huomata, miten kaikissa kaunis laskos selässä jätti mun selkään pussin. Mulla on niin lyhyt selkä, että selästä laskostettu paita on vähän hankala. Muutoin pitää olla sit paremman muotoinen paita ja vähän lyhyempi mitta.

Päädyin pitämään seuraavat yksilöt ja tykkään molemmista todella paljon!
paitis paitis2 paitismoni paitissininen

Tossa kuvia ottaessa tajusin, että onpa mulla hiton pitkät hiukset.

paitikset-24

Näiden ostosten myötä Projekti333 meni vähän myttyyn, mutta ei anneta sen lannistaa mua. Eihän?

Virkattu huivi

Jokin aika sitten ihailin ääneen töissä asiakkaan huivia. Nyt en muista huivin väriä, koska hänellä on varmaan aina erivärinen huivi. Mutta silloin avasin suuni ihan siksi, että huivissa oli jänniä eri värejä ja no, olinpa taas puheliaalla tuulella. Jäätiinkin sitten asiakkaan kanssa juttelemaan ja hän kertoi tekevänsä itse huiveja. Hän sanoi tekevänsä myös mulle, jos hankin langat hänelle.

Ja tietysti minä ryntäsin heti seuraavana päivänä ostamaan lankoja. Olin niin innoissani, koska se asiakkaan huivi oli NIIN kiva ja vihdoin saisin päättää värit IHAN itse! Anopilta sain joku aika sitten hänen tekemän huivin, mutta let’s face it, vaaleanpunainen ei oo ihan mun juttu. Olen kylläkin sitä huivia käyttänyt kotona, koska olen vilukissa.

Ja sitten seuraavan kerran kun asiakkaan kanssa kassalla törmättiin, juoksin hakemaan taukohuoneesta langat ja nakkasin ne asiakkaalle mukaan mun puhelinnumeron kanssa.

Huivi on nyt kotiutettu ja kolmen erilaisen lankakerän sijaan hän oli käyttänyt vain kaksi, mutta tämä yksilö taitaakin olla ihan täydellinen ilman sitä kolmatta kerää. Ja tästähän olisi tullut sen kolmannen kerän myötä paljon isompi. Pienempi riittää mulle ihan hyvin ja sen ylimääräisen kerän voin säästää vaikka tulevaa varten. Jos vaikka haluan huiviin hapsuja? Tai fiksata jotain ihan muuta? Who knows!?

huivi-3

huivi-2

huivi-1
huivi-4

Sohvahaaveita

Meidän ikivanha sohva on irtisanomassa itseään. En osaa sanoa kuinka vanha sohva on (reippaasti yli kymmenen vuotta kuitenkin), mutta se on alunperin tätini. Tädiltä sohva meni pikkuveljelleni ja meille sohva kotiutui seitsemän vuotta sitten. Ostimme sohvaan silloin uudet valkoiset päälliset ja niiden rinnalle ostettiin myös ruskeat päälliset, jotka ovat palvelleet pitkään.

Oma haaveeni sohvanurkkauksesta on kevyesti sävytetty, pehmeä ja lämmin kolo, johon voi sukeltaa aina. Mitä isompi ja muhkeampi, sen parempi. Mitä enemmän tyynyjä ja vilttejä, sen parempi. Kuitenkin, krhm, en ole haalinut niitä tekstiilejä ikinä kotiin niin paljoa, koska aikoinaan kotisiivoustöitä tehneenä huomasin miten suuri vaiva tekstiileissä on. Lisäksi haluan, että sohvalle mahtuu istumaan (makaamaan) ilman, että puolia tyynyjä tarvii heittää lattialle.

olohuone

Kaksi ekaa kuva on kuin kaksoset, eka kuva täältä ja hänen kaksoisolentonsa täältä.

olohuone2

Jos haluut saada paljon inspistä, klikkaile tänne ja seuraa häntä Instassa.

olohuone3

Tämä eka kuva täältä ja vaikken hentoihin pinkkeihin hurahda, täältä löytyi aivan ihania kuvia.

Kuvat antaa vähän makua siitä, että mikä olis mun unelmien sohvakolo. Haaveissa on ollut pidempään jonkinmoinen divaani, kulmasohva, joku semmoinen. Käytiin joku aika sitten koemakoilemassa sohvia (Frendien Ross-tyylisesti olis pitäny testailla) ja jos ei rahalla olis väliä, niin kotiuttaisin heti älyttömän ison yksilön ja kymmeniä tyynyjä. Sellaisen U-mallisen, että olohuoneen imuroinnista tulee hankala, ellei jopa mahdotonta.

No, koska rahalla on väliä ja koska viime aikoina auto on syönyt liikaa rahaa, piti muistaa pitää järki tallella. Koemakoilu sohvaliikkeessä oli ihan kivaa ja sieltä mulle jäi parhaiten mieleen tonnin kulmasohva. Tonni. No, ilmeisesti Peteä ei huvita maksaa sohvasta tonnia (ketä ees huvittais?), joten laajennettiin testailua. Olisi ihan kiva saada sohva maksettua kerralla pois.

Toinen koesohvailu tuotti tulosta ja sen tuloksena päätimme, että hommaamme uuden sohvan samasta paikasta mistä vanhakin sohva on aikoinaan hommattu. Ostetaan melkein sama sohva, mutta hieman isompana. Ja sitten jos jää jano, voidaan ostaa vielä myöhemmin saman sarjan rahi.

Kysymys kuuluukin nyt, kai mä voin ostaa lisää tyynyjä?

Lumi yllätti uimarin

tikkisimg_7197a

Okei, otsikko ei liity mitenkään juttuun, paitsi tähän kuvaan. Tai no, tässä tapauksessa talvi ei varmastikaan yllättänyt tätä uimaria… Mutta te tiedätte ne jokavuotiset iltapäivälehtien otsikot, kun talvi yllättää autoilijat? Ajattelin sitä, kun nämä bongasin mökin huudeilta.

Saatiin sopivasti fiksattua kalenteriin miniloma ja päätettiin ajella juuri huolletulla ja korjauksesta tulleella autolla mökille. Lähdettiin illasta, koska olin ollut vielä päivän töissä ja reilu kahden tunnin matka meni iha mukavasti, mitä nyt alkoi pimeys tympimään. Sitä pimeyttä saatiinkin sitten ihailla koko miniloman ajan. Aurinko tosin vilahti pilvien takaa pariin otteeseen, mutta vain hetkeksi. Muuten sää oli tuulinen, tylsä, pimeä ja loppua kohden loskainen.

tikkisimg_7190a
tikkisimg_7227a

tikkisimg_7238a

Kameralle tallentui lähinnä harmaita maisemia ja tylsyyttä. Tuulisuus teki kuvaamisesta hankalaa, joten loppujen lopuksi en kuvannut juurikaan. Onneksi sää ei vaikuta siihen, mitä muuten voi tehdä. Otimme ilon irti vapaista ja päätettiin nauttia. Lämmitettiin takkaa, katsottiin Netflixistä ohjelmia, juotiin punkkua, nukuttiin pitkään, valvottiin pitkään, käytiin keskellä yötä pimeydessä ja syötiin hyvin. Oli ihana olla vain kahdestaan, höpötellä typeriä ja naureskella typerille asioille.

Kun piha-aluetta käyskenteli hiljaa kameran kanssa, huomattiin miehen kanssa, että talvi oli oikeasti yllättänyt luonnon. Keskellä lunta oli vihreä kasvi. Ja violetti kukka. Ja vielä vähän keltainen kukka. Tosin jotkut asiat yrittivät pysyä lämpimänä kietoutumalla itseensä, kuten tämä outokainen.

tikkisimg_7253a

tikkisimg_7266a

tikkisimg_7277a

tikkisimg_7311a

Mökillä nukuttiin neljä yötä ja palasin töihin eilen. Oma sänky tuntuu mukavalta, mutta mieluummin olisin jäänyt vielä pariksi yöksi takan lämpöön patjojen päälle nukkumaan.
tikkisimg_7321a

tikkisimg_7324a

Autolla ajaessa huomattiin, että jarruhuolto on ilmeisesti vähän hutiloiden tehty tai ainakin näin joku paikallinen jamppa pikkukylässä aavisteli. Koska perjantaina ei enää ehditty autoa kuljettamaan huoltoon, taidan huomenna herätä aikaisin ja ajella huoltoon. Eikö nää auto-ongelmat vois olla jo tässä? Sentään saatiin jo vakuutusyhtiöltä korvaukset autosta viedyistä tavaroista, hyvä.

Seuraavaksi pitäis toimittaa mökin avaimet isäntäperheelle. Vai josko sittenkin yrittäis järkätä uuden miniloman mahdollisimman piakkoin ja pitäis avaimen? 😉

Testissä mangot

mango-2

mango-9

Töissä kuulee jos jonkinlaisia tarinoita, mutta myös hyviä reseptivinkkejä ja muitakin ideoita ruokapöytään. Tällä hetkellä mielessä muhii idea kukkakaaliperunamuusista. Joku aika sitten mun kassajonossa alkoi kaksi ennestään tuntematonta rouvaa keskustelemaan keskenään yhteisestä ostoksesta, lasten mangososeesta. Tässä vaiheessa en vielä tiennyt mistä oikein puhuttiin, mutta tajusin heidän puhuvan jostain lastenruuasta.

Heidän ollessa mun kohdalla liityin keskusteluun ja sävy oli itsestään selvä. Heidän mielestään Semperin mangosose on paljon parempaa kuin Piltin vastaava. “Aivan kamalaa mössöä se Piltti”, toinen sanoi ja toinen nyökkäili. Tästä innostuneena ajattelin, että tästä saisi hyvän makutestin!

Piltillä on olemassa myös Ensimaku-sarja, joka poikkeaa normaaleista soseista säilöntäaineettomuudellaan. Tässä Ensimaun mangossa mangoa on 99%, kun taas Piltin ihan tavallisessa mangossa mangososetta on 69%. Molemmat mangot ovat C-vitaminoituja ja niissä ei ole lisättyä sokeria. Semperin mangossa mangoa on 73%, sekin on C-vitaminoitu ja sokeroimaton.

mangoteka-1

Pete halusi tehdä mulle sokkomakutestin. Olin ihan innolla mukana. Pete laittoi mulle jokaista sosetta shottilaseihin (haha) ja maistoin sosetta ensin pelkästään ja lopuksi maistelin maustamattoman jugurtin kanssa. Katotaas mitä kävi.

(1) 

Kirjoitin esimmäisen mausta seuraavaa; sopivan makea, samettinen tuntu ja hyvän makuinen. Sopisi leivontaan, vaikken leivokaan. Mutta jos leipoisin jotain ja leipoisin jotain mangosta, maku sopisi varmasti esimerkiksi juustokakkuun. Jugurtin kanssa oli tosi hyvää. Arvosana ykkösestä vitoseen nelonen.

(2)

Toisesta mausta kirjoitin seuraavaa; juoksevaa litkua, vähän kitkerä maku, ei oikeastaan kovinkaan makea.  Kyllähän tän nyt syö ja itseasiassa oli parempaa jugurtin kanssa kuin sellaisenaan. Arvosana kolmonen.

(3)

Viimeisestä mausta kirjoitin näin; ei lainkaan hyvää, kitkerä maku ja ällön jälkimaun lisäksi suuhun jää kalvomainen olo. Arvosana ykkönen ja lopulta jämä tästä lensi roskiin.

Yllätyin tuloksista, kun Pete kertoi mikä sose oli mitäkin.

mango-1

mangot

Siis mitä!? Tavallinen Piltti oli mun mielestä parasta ja kassajonossa olleiden naisten herkku Semper oli mun mielestä “ei lainkaan hyvä”!

mango-7

Makuasiat on niin jänniä! Sanotaan, ettei makuasioista voi kiistellä, mutta mistä sitten? Faktoistako? Makuasioista ei tarvitse kiistellä, mutta on kiva huomata, että kaikki me ollaan erilaisia. Eihän mitään kilpailua olis minkään kanssa, jos kaikkien mielestä vaikka yks suklaa on parempaa kuin mikään muu suklaa. Eihän silloin valmistettais mitään muuta kuin sitä yhtä! Sama tän kanssa. Ne naiset ostakoon Semperiä ja jos mun jostain kumman syystä tekee mieli mangoa, ostan tavallista Pilttiä. Piste.

Onko joku muu testaillut näitä mangoja? Mitä mieltä olette? Mikä on paras? Ja hei kertokaas, onko noi Ensimaun muut maut mistään kotoisin? Nää putelit on niin näppäriä pieniä eväitä ja maustamattoman jugurtin kanssa näistä saa hyvän aamupalan!

Autottomuuden mukavia puolia

auto

Pakko myöntää, että toi viime viikon autoon murtautuminen ja kaikki siihen liittyvä jälkipuinti, autottomuus ja talvirenkaista sressaaminen pisti harrastukset aika lailla minimiin. Tai no, nyt olen lähinnä keskittynyt rentouttaviin asioihin, kuten sohvalla makaamisen ja siihen, mitä siellä voi tehdä.

Sen sijaan, että kertoisin miten surkeaa elämä on ollut ilman autoa, ajattelin keskittyä niihin positiivisiin puoliin.

Askelia

Kiitos julkisilla kulkemisen, askelia on tullut enemmän. Olen tosin töissäkin päässyt jaloittelemaan kassalta enemmän ja senkin takia niitä askelia on tullut reilummin. Mihinkään kymppitonnin suorituksiin en ole kuitenkaan päässyt, mutta on kiva huomata, että bussipysäkille kävellessä saa huomattavasti enemmän askelia kuin autolle kävellessä.

Omaa aikaa

Vaikka oman ajan lisääntyminen sijoittuukin lähinnä juuri askelien ottamiseen, keskittyy siinä ihan eri tavalla itseensä. Autoa ajaessa sitä keskittyy niin paljon tietysti liikenteeseen ja siihen, että pääsee määränpäähänsä turvallisesti, kun taas bussissa ei tarvii huolehtii muusta liikenteestä ollenkaan. Olen selaillut Instagramia, olen pelannut ihanan rauhoittavaa peliä ja ihan vaan tarkkaillut ympäristöä. Ja ehkä vähän kuullut vahingossa muiden elämästä.

Koulutyttöfiilis

En oikein keksinyt muutakaan sanaa kuvaamaan mun oloa. Olen siis jättänyt käsilaukun kotiin ja vaihtanut sen reppuun. Sen takia koulutyttöfiilis. Olen edelleen raahannut töihin saman määrän tavaraa ja välillä jopa ostoksia kaupasta kotiin ilman sitä autoa, joten oma jaksaminen, tai siis selän, on pitänyt muistaa. Reppu on oikeasti aika kätevä juttu ja sen kanssa on niin paljon kivempi kävellä, kun saa heilutella käsiä vapaasti kropan vierellä. Tai leikkiä hullua ja heittää kädet vaikka jonkun naamalle. Ja tiedän, että se reppu vaihtuu heti käsilaukkuun, kun auton saan takaisin.

Talvipukeutuminen

Let’s face it, autolla kulkiessani en panosta päällysvaatteisiin. Mietin, että kunhan en jäädy matkalla autolle, niin se riittää. Koska mulla ei ole enää kunnollista lämpimämpää välikausitakkia, vaihdoin talvitakkiin autottomuuden iskiessä. Pidin taskuissa hanskat, en laukun pohjalla. Vedin kaulan ympärille lämpimän huivin ja laitoin pipon päähän sen sijaan, että olisin heittänyt kaulan ympärille jonkun kevyen huivin ihan tyylin vuoksi. Ehkä tämän lämpimän pukeutumisen ansiosta tajusin, että talvi on oikeasti täällä, hei jee, kivaa! Ja vaikka miten kerrospukeutuminen on rasittavaa, nyt se on ollut jotenkin aika mukavaa. Erilaista.

Nyt auto on kotiutunut ja homma rullaa vakuutusyhtiön kanssa. Tänään jouduimme valitettavasti toteamaan, että autosta oltiin viety vielä vähän muutakin, mitä emme olleet aiemmin tajunneet (kun siellä autossa ei sinänsä edes käymällä käyty). Mutta tärkeintä on, että auto on nyt taas täällä ja siinä on talvirenkaat!

Cameleo Blond Extreme

hiukset ennen

Sunnuntaina päätin testata uutta tuttavuutta, nimittäin vaalennusvoidetta hiuksille, jonka bongasin yks päivä kassalla. Ihmiset tuo välillä kassahihnalle semmosia juttuja, joiden olemassa olosta en tiennytkään. Se on ihan hauskaa, mutta välillä tulee tyhmä olo, jos vahigossa sanoo ääneen tyyliin “ai meil on tämmöinen myynnissä”. Olen ostanut aiemmin Cameleon hiusvärishampoon, joka ei ehkä niin vakuuttanut ja viimeksi vaalensin tyveä Biozellillä, josta en tehnytkään tuotearviointia blogin puolelle, mutta nyt päätin tästä tehdä pienen koosteen!

Cameleo Blond Extreme

Kyseessä on siis Cameleon Blond Extreme, hiusten vaalennusvoide. Hintaa tällä on nelisen euroa ja Biozellin tavoin paketissa on jauhe, joka sekoitetaan tasaiseksi mössöksi nesteen kanssa. Väriaine näytti aika epäilyttävältä ja kun sitä hiuksiin aloin sörkkimään sudin kanssa (oli muuten haastavaa värjätä tyvikasvua ilman kampaa, jonka olin tiputtanut aiemmin pesukoneen taakse), pelkäsin jo saavani siniset, vihreät tai kusenkeltaiset hiukset. Ensiminuutit päässä hieman kutitti ja sainkin ensimmäistä kertaa ikinä jonkun reaktion tästä aineesta niskaan, mutta just siihen kohtaan ei kutittanut. Ja se alkuperäinenkin kutina tosiaan loppui ihan parissa minuutissa. Vaikutusaika tällä oli 20-30 minuuttia, mutta intensiivisemmän värin ja tummemman hiuspohjan omaava voi tätä pitää päässään myös 45 minuuttia. Koska pelkäsin pellehiuksia, annoin värin vaikuttaa ehkä 25 minuuttia.

Cameleo Blond Extreme vaikutusaika

Vaikutusajan alun käytin kylppärin siivoamiseen. Lavuaari oli täynnä sinistä jauhetta. Tämä aine on siis hieman sotkevaa sorttia. Laitoin paidan pesuun ja pölisyttelin paidasta irtopuuterin lavuaariin, siitä lähti aika paljon staffia. Halpa keinokuituinen suti oli helppo putsata sinisestä aineesta, mutta vaatisi vielä toisen putsauksen.

Väriaine oli yllättävän helppo huuhdella pois. Pelkäsin, että tästä tulee semmoinen jauhemainen fiilis; että tuntuu kuin päänahassa olis jotain jauhoa, joka ei vaan huuhdoudu pois. Pakkauksen mukana tuli hoitoaine, jota en meinannut ensin edes käyttää, koska hiukset ei jääneet yhtään koppuroiksi. Mutta mietin, että tilanne voi kuivana olla toinen ja heitin hoitoaineen päähän hetkeksi.

Cameleo Blond Extreme jälkeen

Yllätyin positiivisesti lopputuloksesta. En saanut vihreitä, sinisiä tai kusenkeltaisia hiuksia. Sain vaalean tyvikasvun ja kyllä, keltainenhan se on loistelamppujen alla, mutta ei semmoinen ällö.

Päätin, että en aio nyt kestovärjätä näitä ollenkaan ennen kesää. Käytän vain vaalennusvoidetta. Kesäksi sitten ajattelin lyhentää mallia ja yritän olla vaalentamatta hiuksia, josko vaikka yrittäis kasvattaa oman värin tuolta jostain maantienharmaan alta.

Cameleo Blond Extreme voisi olla se toinen vaalennusaine, jota käytän kesään asti, tuon Biozellin rinnalla. Tämä oli ehkä hieman hankalampi levittää (ainakin ilman kampaa), siitä pieni miinus. Töhnä oli kuitenkin helppo sekoittaa, siitä taas plussaa. Cameleo Blond Extreme väriaine hiuksissa haisee ehkä hieman kissan pissalle, siitä pikkuinen miinus. Plussaa taas tietysti tuosta edullisesta hinnasta. Joten mikä voisi olla sitten arvosana? Astekoilla ykkösestä vitoseen ehkä nelonen. Eli kyllä, suosittelen. Vinkkinä; älä heitä kampaa pesukoneen taakse.

!¤&%¤#!

Ei voi muuta sanoa kuin…

fuuu

Aivan mahtava fiilis aloittaa viikko sillä, että juuri huollettuun autoon on murtauduttu. Aivan sairaan siistiä, että autoon oltiin sentään jätetty 80 senttiä. Aivan käsittämättömän coolia oli mennä taksilla töihin ja vielä coolimpaa tulla bussilla kotiin. Aivan tajuttoman ihanaa! Mikä voisi ollakaan parempi tapa aloittaa viikko?

Huoltoja

Onpas ollut päivä! Mulla on hartiat ja niska ihan jumissa, joudun varmaan ottamaan lihasrelaksantin yötä vasten…

Päivä alkoi tänään kurjalla kelillä, kuten varmaan koko Suomessa. Vein miehen töihin ja silloin alkoi satamaan jotain taivaalta. Vettä, räntää, jotain sellaista sekamelskaa. Miehen töistä jatkoin matkaa kynsihuoltoon ja sää vaihteli reilu puolen tunnin matkalla aika reilusti. Välillä tuulikin siihen malliin, että sitä jään ja sateen sekaista murua lensi vaakatasossa. Sitten satoi ihan hiljalleen vettä.

Kynsihuollossa vietin taas puolitoista tuntia ja koska tästä tyypistä on tullut tavallaan kaveri näiden vuosien varrella, oli taas kiva vaihtaa kuulumisia. Tää on jännä juttu, että sen kanssa tulee vaihdettua tasaisen väliajoin kuulumisia, mutta muiden kanssa ei! Tietysti osa kavereista on säännöllisin väliajoin esimerkiksi tekstarin kautta lähellä, mutta harvan kanssa tiedetään, että nähdään taas 3-4 viikon päästä.

Tällä kertaa mielessä oli Halloween-aiheiset kynnet, vaikkei aiota mitenkään Halloweenia viettääkään. Törmäsin muutamiin kivoihin kynsiin Pinterestissä ja näytin taas vähän inspistä kynsityypilleni. Hän ottikin inspiksistä heti sudin käteen ja alkoi taiteilemaan.

halloweenkynnet

Mä tykkään näistä kynsistä ihan hirrrrmuisesti!

No, kynsihuollosta lähdinkin sitten autohuoltoon. Tarkoitus oli mennä siinä samalla sitten viereiseen ABC Deliin lounaalle, ehkä Peten kanssa. Pete ei saanutkaan järkättyä kalenteriaan niin, että olis päässyt luistamaan töiltään, joten mä sitten lounastin yksin. Sainkin siinä syödessäni sit huollosta puhelun, että kuules rouva, tämä auton ongelma tulee toistumaan pian, ellei korjata täältä yhtä toista juttua… Menin siis vaihtamaan jarrupaloja. mutta ilmeisesti satulassa oli jotain ongelmaa, joka piti ensin hoitaa pois alta, että jarrupalat kannattaa vaihtaa. No, kuulin uuden hinta-arvion ja huokaisin, että siitä vaan. Mihin mä muka luottokorttia tarvisin? Autoa varten se näköjään on hommattu.

No, mutta. Tästä lounaasta vielä. Mä kerroin jo edellisessä postauksessa, että oltiin Peten kanssa hieman tyytymättömiä meidän tinahääpäivän syöminkeihin. Delin chilipossu ranskalaisineen oli jopa parempaa kuin se pihvi, jonka söin lauantaina! Hintaa oli reilu kymppi ja annos oli oikeasti paljon parempi. Chilipossun kanssa ei ollut mitään säälittävää salaattia (Amarillon salaatti kun oli lauantaina pelkkä salaatinlehti) vaan kunnon vihanneksia ja ai että kun ne olikin hyviä.

chilipossu

Siellä minä yksin Delissä istuin ja söin tuota hyvää lounastani, kun itkin luottokortilta hupenevaa euromäärää. No ei kai. Kyllä mä sen tiedän, että kun auto on, niin välillä tulee taloudellisia velvollisuuksia. Ja oikeasti se luottokortti on tällaisia tapauksia varten; kun jotain sattuu!

Ja koska sitä autoa piti nyt sitten fiksata vähän enemmän, kävi ilmi, etten tule ainakaan omalla autolla ajamaan töihin. Mulla oli tunti aikaa valita mitä teen. Mulla ei ollut matkakorttia mukana. Otanko taksin, joka olisi maksanut ehkä 15 euroa? Vai kävelenkö juna-asemalle ja maksan täyden seutulipun hinnan yhdestä typerästä pysäkin välistä? Vai otanko autohuollosta auton 39 eurolla lainaksi? Vai kävelenkö?

Itsekseni mietin, että ulkona on niin surkea keli, että en varmana kävele. Kävin kuitenkin tekemässä yhden puhelun vielä ulkona ja totesin, että sade oli loppunut ja voisin ihan hyvin kävellä töihin. Voisin välillä olla reipas ja säästää vähän rahaa. Auto tarvii nyt huomiota.

Joten, minä sitten reippaana tyttönä -naisena- lähdin kävelemään kohti työpaikkaa. Ylitin kaupungin rajan ja kävelin huikeat 2,5 kilsaa töihin. Se on jo multa aika saavutus, koska kävelin ihan uusissa maisemissa enkä ollut yhtään perillä missä olen.

Kun töihin pääsin, olin jotenkin ihan poikki. Aikainen herätys, hyvä ruoka, shokki menetetystä rahamäärästä (kyllähän se nyt aika hurjalta tuntui) ja taas semmoinen asiakaspalvelu-Tarun esittäminen töissä veti mut jotenkin ihan piippuun. Kun ystävällisesti autohuollosta auto tuotiin mulle töihin (!), mun olis tehnyt mieli vaan hymyillä ja päästä pari kyyneltä, koska mä vähän jännitin kuitenkin, että mitä sille rahasyöpölle autolle käy. Oli kiva tietää, että auto oli kunnossa ja se odotti minua tutulla parkkipaikalla.

Työvuoron jälkeen olin hämmentynyt siitä, että huollon tyypit olivat tajunneet heittää tuulilasille parkkikiekon sijaan pysäköintiluvan ja laittaneet pebalämmittimen päälle (en hyväksy ajatusta, että se oli vahingossa jätetty päälle, vaan että oltiin ajateltu mun parasta :D). Auto tuntui melkein paremmalta kuin koskaan ja yhtäkkinen rahan menetys ei tuntunutkaan niin pahalta. Kuten Pete sanoi, kyllä me pärjätään ja näitä sattumuksia varten luottokortti on.

Kävelyn ansiosta tuli pitkästä aikaa melkein 10 tuhatta askelta täyteen. On muuten todella hyvä ja raukea olo, mutta tosiaan yläselkä kokonaisuudessaan on ihan jumissa. Ja tärkeintä on, että nyt on taas turvallinen auto!