Onko silmien värillä väliä?

Onko joku nähnyt kyseisen videon? Katsokaas sillä lailla pikaisesti ja hämmästykää 🙂

Muistin tätä videota katsoessani, että joskus teini-ikäisenä en meinannut tunnistaa äitini ystävää, joka oli hommannut ruskeat piilarit. Tällä tyypillä on mahtavat tuikkivat siniset silmät, joten oli todella hämmentävää nähdä tyyppi ruskeilla nappisilmillä.

Teini-ikäisenä halusin vähän vaihtelua ulkonäköön, kuka nyt ei olisi. Piilareita aloin kokeilemaan alunperin juurikin siksi, että saisin värilliset piilarit käyttöön. Niistä ei harmi vain ole mitään valokuvia muistona, mutta taisin eniten ostaa sellaisia värillisiä piilareita, jotka syvensi omaa vihreää sävyä. Mulla on semmoiset vihreänharmaat silmät eli ei juuri minkään väriset ja oon aina halunnut vihreät silmät. Tykkäsin niistä piilareista, jotka syvensi omaa sävyä, mutta todellisuudessa värin huomasi vain läheltä. Jos olisin kokeillut ruskeita piilareita, eron olisi huomannut varmasti jo kauempaa.

Kun aloin harjoittelemaan kuvanmuokkausta, aika nopeasti tuli kehiin silmien värin fiksaus. Olen kehittynyt mielestäni siinä aika paljon, mutta aika harvakseltaan muokkaan silmieni väriä. Nyt testailin paria erilaista tapaa Photoshopilla ja tässä vähän tuloksia. Saa nauraa!

silmienvari silmienvari2 silmienvari3

Nykyään olen tyytyväinen silmien väriini. Välillä jossain kivassa valaistuksessa silmät vähän sinertää, mikä on aika kiva. Piilareita en enää aio hankkia värillisenä. Onko joku teistä kokeillut värillisiä piilareita? Kuka julkkiksista näytti oudoimmalta eri värisillä silmillä? Mun mielestä Miley Curys ja Megan Fox oli kuin eri ihmisiä! Ja aika monesta tuli todella erinäköisiä…

 

Kolme asiaa

Lomalla ollessani bloggaajien keskuuteen nousi uusi haastemainen postaus ja näitä onkin tippunut bittiavaruudesta jonkin verran. Minäkin halusin lähteä tähän mukaan saadakseni taas hieman inspistä tähän hommaan!

… joista pidän

Sänkyyn kömpimisestä, kun väsyttää todella paljon ja vuodevaatteet on juuri vaihdettu. Halal Guysin ruuasta ja siitä, kun Pete koskettaa mua niskasta.

… joista en pidä

Tyhmistä ihmisistä, valehtelusta ja kijroitusvirhieistä.

… joita tein viikonloppuna

Ulkoilin, mietin paljon kulunutta lomaa ja söin ruisleipää!

kukka30img_4712

… joita osaan

Soittaa pianoa, tehdä päätöksen teosta todella hankalan ja todella hyvän makaroonilaatikon.

… joita en osaa

Vislata, puhua ranskaa ja ajaa yksipyöräisellä.

… joita haluaisin osata

NYCin metrokartan ulkoa, tanssia ja omatekoisen barbeque-kastikkeen.

… mitä minun pitäisi tehdä

Nähdä sukulaisia, jotta pääsen tuosta vähäisestäkin tuliaismäärästä eroon. Ostaa uusi matto ja kirjoittaa pari kirjettä.

… joista stressaan

En jaksa stressata mistään. Stressaan ehkä juurikin siitä, etten yritä stressata 😀

… jotka saavat minut rentoutumaan

Pimeys, hiljaisuus ja lämpö.

… joista puhun usein

Työasioista (asiakkaista?), matkustamisesta ja jonkun asian korjaamisesta/uusimisesta.

… joita puen mielelläni päälle

Rennot housut ja svetari tai huppari, yökkäri.

kukka30img_4758

… joita en pue päälle

Täysin ihonmyötäinen kokovartalohaalari, räikeä monivärinen pitkä takki ja kutittava neule. Tai no okei, kyl mä pukisin mitä tahansa päälle, jos maksettais hyvin.

… jotka haluaisin hankkia

Uusi auto, polkupyörä ja kahvinkeitin.

… josta unelmoin

Matkustelusta, matkustelusta ja matkustelusta.

… joita pelkään

Liukastumista/kaatumista, sairauksia, joihin kuolee ja vaaleanvihreitä hämähäkkejä.

… joiden toivon tapahtuvan lähitulevaisuudessa

Uuden harrastuksen aloittaminen, ihan vain arkisia, tavallisia ja kivoja asioita ja se, ettei mikään muutu (ainakaan hirveästi).

kukka30img_4692

Lomafiilistä

Ettei nyt vaan jollekin jäänyt epäselväksi, että oltiin lomalla, niin tässä vähän yhteenvetoa tännekin.

Oltiin Nykissä ja oli pirun siistiä. En tosin odottanutkaan, että olis ollu tylsää tai ärsyttävää.

usaimg_5472

Las Vegasissa oli lämmin ja siellä oli kivaa. Auto oli hiton siisti ja tuli vähän autokuume. Autoilu oli kivaa ja kyllä se vaan niin on, että seuraavalla kerrallakin auto hommataan. Jep, seuraava kerta on ehdottomasti tulossa! Aavikolla oli mahtava ajella ja jutella kaikesta mahdollisesta ihanan aviomiehen kanssa.

Käytiin Universal Studiolla ja se oli ihan pirun mahtavaa! Aiiiivan ehdoton paikka käydä, jos Los Angeles on suuntana. Universal Studiolla alkoi meidän Transformers-teemainen matka, joka sitten jatkui matkan varrella mm. Transformers-peleillä. Kotona piti sitten katsoa heti Transformers-leffa.

Autolla tuli ajettua pikkuisen alle 2000 kilsaa ja uutena paikkana käytiin tutustumassa Arizonan Phoenixiin. Siellä oli kiva eläintarha ja siellä nähtiin ihania ja pelottavia juttuja.

usaimg_6148

usaimg_6125
usaimg_6170

Äkkiähän ne päivät tuolla hupeni. Paluulento oli aika jees, mitä nyt jouduttiin odottelemaan lähtöä, kun tuli ihan hirvee sade ja tuuli, kun lentokone lähti rullailemaan. Mikäs siinä, istuttiin lentokoneessa ja ihmeteltiin, mikä hiton myrsky yhtäkkiä iski. Päivä oli ollut niin kaunis, että semmoinen säämuutos oli aika yllättävä.

Pahempaa jet lagia ei sitten tullutkaan. Tultiin eilen kotiin ja mulla iski iltapäivästä ihan kamala väsymys, mutta nukkumaan mentiin normaaliin aikaan ja heräsinkin paljon ennen herätyskelloa. Kävin tänään heti aamusta laittamassa kynnet uuteen uskoon.

Arkea odotellessa. Työvuorot pitäis varmaan käydä hakemassa töistä ja hoidella muitakin asioita. Ihana, kaunis syksy.

 

 

Tulen pian kotiin!

usaimg_6260

Oi mahtavaa, en ole melkein kuukauteen päivittänyt omaan blogiin mitään. Oikeastaan ei ole edes ollut ikävä, sori vaan. Mä pidän lomaa. Matkablogiin olen kirjoitellut jonkin verran, klikkaa tästä päästäkseksi lukemaan, what’s up. Instagramissa seuraavat ovat varmaan vähän perillä siitä, missä olen ollut, mitä tehnyt ja vähän siitäkin, että mitä olen ostanut. Kaikkea en kuitenkaan vielä paljasta!

Valokuvia olen ottanut yllätysvähän. Las Vegasissa en kuvannut järkkärillä ollenkaan. Peten kännykässä on niin hyvä kamera, että sillä tuli kuvailtua aika paljon ja tottakai omallakin kännykällä napsin kuvia. Selfiekeppejä täällä on näkynyt ihan järkyttävä määrä, mutta sen omistamista en ole harkinnut.

Viime reissuihin verrattuna ollaan syöty terveellisemmin ja paremmin, mikä on tarkoittanut suurempaa rahanmenoa. Upgreidattiin auto ja siihenkin uppos dollareita. Ollaan tehty ja nähty vaikka mitä, mutta silti kotiin ei ole suuri ikävä. Ainoa mitä kodissa kaipaan on kotiruoka ja hanavesi. Ja oma sänky. Jenkkisängyt on niin mahdottoman isoja ja pehmeitä, että vasta nyt vikassa hotellissa on omalle selälle mukavan kova sänky. Suuruudesta en valita. Odotan myös kunnon suihkuun pääsyä. Täällä kaikki suihkut on olleet seiniin pultattuja.

Vielä olisi ilta aikaa tehdä Nykissä jotain, mutta silti huominen paluulento jollain tavalla turruttaa halun tehdä mitään ihmeellistä. Ehkä sitä pitäis jotenkin valmistautua kotiin paluuseen ja miksei sitä voisi jo tulevaa matkaakin suunnitella 🙂

Palaamme sitten jetlagissa, ystäväiseni.

usaimg_5564

usaimg_5713
usaimg_6374

Siitä välistä

sammonmäki

Mä en oikein nyt ymmärrä, mihin tää aika katoaa. Tiedän, että tunnissa on 60 minuuttia ja päivään mahtuu 24 tuntia, mutta oikeasti viime päivät ja viikot on tuntuneet siltä, että päivässä ei ole riittävästi tunteja eikä viikossa päiviä.

Ensinnäkin, on jotenkin hämmentävää, että nyt on jo elokuu. Kesälomakausi vetää viimeisiään ja koulut on alkanut. Toisekseen on vaikea ymmärtää tätä kesän loppumista, kun itsellä loma on vasta edessä. Eikö vaan, että voi jo sanoa, että syksy on tullut?

Työpäivät on ollu rankkoja, pitkiä ja väsyttäviä. Tunnit matelee, kun odottaa koko ajan jotain muuta. Onneksi asiakkaat on välillä ihan mahtavia ja työkaveritkin kivoja, joidenkin kanssa on tullut ehkä hieman tutummiksikin. Vapaapäivät kuluu ihan tavallisissa asioissa ja välillä tuntuu, ettei muut oikein ymmärrä miten mulla ei muka ole aikaa. Ja välillä ärsyttää, kun jotkut ei ymmärrä, että haluaisin joskus vain olla. Tiedän, olen kohta lomalla ja silloin saan vain olla, mutta kyllä sitä pitää ehtiä levätä ennen lomaakin. En nyt tarkoita mitään kylpylälomaa vaan ihan vaan arkisia rentoutumistapoja, kuten nukkumista, lukemista ja leffan pällistelyä.

Olen kärsinyt stressimahasta ja senkin takia yrittänyt levätä ja tehdä mukavia asioita. Miettiä tulevaa lomaa, pelata, rentoutua katsoen hyvän mielen sarjoja ja syödä hyvällä omalla tunnolla melkein mitä vain.

Olen pakannut, miettinyt miksi en osaa päättää mitä vaatteita jätän kotiin, olen pakannut vähän lisää ja miettinyt myös, miksi kesä oli taas niin surkea ja lyhyt. No, onneksi noita kesävaatteita saa käyttää lomalla.

lomatopit

loma666

Muistattehan, että kirjoitan myös toiseen blogiin? Tulen varmasti päivittämään lomalta jotain tännekin puolelle, mutta suurimmat reissujutut ja häppeningit voitte lukaista ja tsekata sieltä puolelta. Lomatunnelmissa oltiin jo tänään, kun treffattiin lomakumppanimme ja käytiin tsekkaamassa fiilistä Sammonmäellä, josta on loistava näkymä lentokentälle (kuva myös yllä). Mentiin paikalle just sopivaan aikaan, nähtiin parin koneen nousu, nähtiin sateenkaari ja se kuinka se koko ajan suureni ja viereen tuli toinen ja lähestyvä sadepilvi pelotteli meitä. Alkoi just satamaan, kun päätimme lähteä.

alltheway

Olen siis edelleen täällä, jollain hengellä voimissani.

Erottuvat matkalaukut

Moni on jo lomansa pitänyt, mutta meillä se vasta häämöttää! Enää pari viikkoa, niin se on moro!

Metta kirjoitti pakkausvinkeistä ja loistava huomio oli viimeisenä; kun matkalaukkua hommaa, älä osta mustaa. Olen täysin samaa mieltä ja nykyään äärimmäisen pettynyt siihen, että meillä on vaan noita tummia yksilöitä!

Ostimme ensimmäisen yhteisen matkalaukun, kun suuntanamme oli Kanarian saaret reilu viisi vuotta sitten. Laukku on mun suosikki, semmoinen nätti tummanharmaa. Seuraava laukku ostettiin neljä vuotta sitten Yhdysvalloista, se on sellainen ruma kangaslaukku (siinä säilötään Rock Bandin soittimia). Edellinen laukkuostos tehtiin kaksi vuotta sitten ja se on myös Yhdysvalloista. Se on miehen valitsema ja laukku on tyylikäs, se kiiltää ja tadaa, se on musta!

Kysyinkin Metalta vinkin, että mitäs sitten, kun laukku on tumma, miten saa laukulle “tuntomerkin”. Mulla ei ole semmoisia huiveja, joita vois sitoa ihan huvin vuoksi huomiota herättämään eikä noissa laukuissa tarrat pysy. Metta ehdotti kuvan kiinnittämistä kontaktimuovilla.

Tänään kauppaostoksilla mun ostoslistalla luki kontaktimuovi. Mun piti päästä kokeilemaan heti ja koska oli vapaapäivä, ajattelin josko jo ehkä vähän aloittelisi pakkaamista (joo, olen hullu, I know).

Metta, kiitos vinkistä! =) Lopputulos on hieman ruma (hieman?), mutta eiköhän nämä laukut tunnista satojen muiden joukosta. Eiköhän nämä nyt neljä lentoa kestä?

matkalaukut1

Operoinnin aloitin miehen omimasta kiiltävästä laukusta. Oli aika hankalaa, kun laukussa on tuommoiset ojat 😀 Muutenkin vähän rikoin kuvaa ekalla yrityksellä, mutta eipä tuota huomaa kaukaa katsottuna.

matkalaukut (6)

matkalaukut2

Lopputulos oli kuitenkin aika kiva, vaikka tuo kontaktimuovi loistaa pitkälle. Olin vuonna 2012 ostanut Yhdysvalloista skräppihommia varten arkillisen jenkkiaiheisia kuvia, mutta en ole edelleenkään käyttänyt kaikkia. Mies valitsi kuviksi kuumailmapallon ja Route 66 -kyltin. Mä sitten valitsin pari herkkuaiheista kuvaa.

Mitä mieltä oot, kehtaako näiden kanssa matkustaa?

Valkosipuleille koti

Meillä ollaan alettu käyttämään valkosipulia tavallista enemmän, kun Mies löysi uuden kanareseptin. Resepti, joka ehkä kuitenkin vaikutti liian oudolta erinäisten mausteiden takia, mutta hänpä fiksasi sen mieleisekseen. Ruoka on taivaallista ja siihen keksittiin jossain vaiheessa lisätä sieniä. Ruoka on niin hyvä, että sitä on pakko viedä välillä töihinkin, vaikka haisenkin sen jälkeen valkosipulille. Kun lämmitän ruuan töissä, kuulen usein, että tuoksuupa hyvälle.

purkki

Löysin valkosipuleille oman purkin joku aika sitten kirppikseltä. Hinta oli melko suolainen kirppishinnaksi, mutta purkissa ei ollut mitään merkkejä käytöstä, kansikin oli aika tiiviisti kiinni. Tylsä valkoharmaa saa pehmeän fiiliksen puisesta kannesta. Purkki istuu keittiöömme kuin nakutettu.

Ja se resepti?

valkosipulikana

Sekoita öljy, soija ja chilitahna kulhossa sekaisin, lisää haluamasi määrä valkosipulia ja lisää halutessasi ripaus suolaa. Kaada kana sekaan, sekoita hyvin ja anna maustua hetki. Paista pannulla kanapaketin ohjeiden mukaisesti. Tarjoile hieman klimppisen riisin kanssa.

Miehen pyynnöstä jätin reseptistä pois salaisen ainesosan, mutta näinkin tästä tulee mielettömän hyvää! Viime aikoina olen töissä tätä syönyt avokadon kanssa. Nam!

BB-voide, jota kännykän kamera kaunisti

Olin jokunen aika sitten hakenut Emotionista jotain kätevää BB-voidetta, jonka voin ottaa mukaan reissuun. Kokeilin sitä jo kerran vai kaksi ja vedin meikin voiteen päälle, koska voide vaikutti kamalan tummalta mun vaalealle iholle.

Eilen kokeilin voidetta taas. Levitin sen suihkun raikkaalle iholle ja hyi, se oli kamalan tumma. Otin sitten sutiin vaaleinta irtopuuteria, mitä mulla on ja sudin sitä paljon. Silti peiliin katsoessani näytin omasta mielestäni liian tummalta. En edes hyvin ruskettuneelta, vaan pelkästään liian tummalta. Huonosti meikatulta.

Otinpa sitten kännykän ja nappasin kuvan. Etupuolen kamerassa on sellainen “beauty”-ominaisuus, joka tekee ihosta heleän ja no, nimensä mukaisesti kauniin. Kuva näytti siltä, että ihon väri on tasainen ja ilman meikkiä olen ihan siedettävän näköinen. Joten käänsin kameran toiselle puolelle ja yritin napata kuvan paremmalla kameran puolikkaalla. Ha, eipä ollut kuva enää niin kaunis!

bb

Oikean puolimmainen kuva kertoo sen, että kännykän kamera on oikeasti hyvä (no, paljon parempi kamera siinä on kuin mitä eka digikamerani oli). Sen verran hyvä kamera on, että kertoo myös sen, että kasvot ovat tummemmat kuin dekoltee. Ja että väri ei ehkä ole ihan tasainen. Ja että BB-voide taitaa kuitenkin olla hieman tumma, koska kyseisessä kuvassa voiteen päällä on tosiaan iso kasa vaaleaa irtopuuteria. Haluan nimenomaan reissua varten BB-voiteen, jonka päälle ei tarvitse kaataa puuteripilveä.

Ja koska eilen tuo liian tumma iho ärsytti, mutta en jaksanut sen kummemmin vapaapäivän takia alkaa meikkaamaan, heitin kauppareissua varten hieman tummemman huulimeikin.

huulet

Emotionista kotiin lähti Garnierin BB-voide, mutta taidanpa jatkaa BB-voiteen uraa Acon tuotteilla. Garnierille yritän etsiä uutta kotia, koska tuotteen heittäminen roskiin tuntuu typerältä.

Elä kertomisen arvoista elämää

usaIMG_5495

Kun luetaan niitä postauksia, joissa jaellaan aloitteleville bloggaajille ohjeita, sisältyy niihin lause “Elä bloggaamisen arvoista elämää”.

Nyt kun miettii omaa elämää viimeiseltä kuukaudelta tai kahdelta, eipä tässä oikein mitään kertomisen arvoista ole. Täytin pyöreitä, koeaika töissä on umpeutunut, sukulaislapset on viettänyt synttäreitä… Eli ei mitään erikoista.

Tarkoittaako tuo neuvo sitä, että koko ajan pitäisi olla ostamassa ja tekemässä kaikkea? Jotta voisi kertoa ja näyttää blogissaan mitä on ostanut ja tehnyt.

Ihan vaan tiedoksi. Mä en jaksa olla tekemässä koko ajan jotain. Käyn töissä ja työajat on ihan ihmeelliset. Aina ei jaksa. Kun on vapaata, teen yleensä kotitöitä, hoidan asioita, joita ei ole viikolla ehtinyt tehdä, kuten kaupassa käynti. Tän kaiken lisäksi pitäisi tehdä kaikkea muuta. Pitäisi tavata ystäviä ja perhettä ja poden huonoa omaatuntoa siitä, etten aina ehdi tai jaksa.

Ja ihan vaan selvennykseksi, että näillä palkoilla ei olla koko ajan ostamassa uutta kivaa. Tällä hetkellä pyrin elämään säästäväisesti, että lomalla voi sitten ostella ilman huolia. Sitä paitsi en usko, että teitä kiinnostaa kaikki mun ostokset. Eilen ostin väkiviinaetikkaa. Mielenkiintoista? En usko.

Mikä on sitten bloggaamisen arvoinen elämä? Onko se merkki eletystä elämästä, jos bloggaaja esittelee koko ajan uusia ostoksia? Vai onko se mielenkiintoista elämää, jossa bloggaaja kertoo viikon liikkumiset ja syömiset? Söin aamupalaksi eilen töissä paistettuja Imatran piirakoita. Mielenkiintoista? En usko.

Mikä on teidän mielestänne mielenkiintoinen blogi? Voiko kirjoittaa blogia, jos ei esittele jatkuvasti uusia ostoksia tai kerro syömisiään, liikkumisiaan tai käynnistään Prahassa?

taavettiIMG_6454