Siitä välistä

sammonmäki

Mä en oikein nyt ymmärrä, mihin tää aika katoaa. Tiedän, että tunnissa on 60 minuuttia ja päivään mahtuu 24 tuntia, mutta oikeasti viime päivät ja viikot on tuntuneet siltä, että päivässä ei ole riittävästi tunteja eikä viikossa päiviä.

Ensinnäkin, on jotenkin hämmentävää, että nyt on jo elokuu. Kesälomakausi vetää viimeisiään ja koulut on alkanut. Toisekseen on vaikea ymmärtää tätä kesän loppumista, kun itsellä loma on vasta edessä. Eikö vaan, että voi jo sanoa, että syksy on tullut?

Työpäivät on ollu rankkoja, pitkiä ja väsyttäviä. Tunnit matelee, kun odottaa koko ajan jotain muuta. Onneksi asiakkaat on välillä ihan mahtavia ja työkaveritkin kivoja, joidenkin kanssa on tullut ehkä hieman tutummiksikin. Vapaapäivät kuluu ihan tavallisissa asioissa ja välillä tuntuu, ettei muut oikein ymmärrä miten mulla ei muka ole aikaa. Ja välillä ärsyttää, kun jotkut ei ymmärrä, että haluaisin joskus vain olla. Tiedän, olen kohta lomalla ja silloin saan vain olla, mutta kyllä sitä pitää ehtiä levätä ennen lomaakin. En nyt tarkoita mitään kylpylälomaa vaan ihan vaan arkisia rentoutumistapoja, kuten nukkumista, lukemista ja leffan pällistelyä.

Olen kärsinyt stressimahasta ja senkin takia yrittänyt levätä ja tehdä mukavia asioita. Miettiä tulevaa lomaa, pelata, rentoutua katsoen hyvän mielen sarjoja ja syödä hyvällä omalla tunnolla melkein mitä vain.

Olen pakannut, miettinyt miksi en osaa päättää mitä vaatteita jätän kotiin, olen pakannut vähän lisää ja miettinyt myös, miksi kesä oli taas niin surkea ja lyhyt. No, onneksi noita kesävaatteita saa käyttää lomalla.

lomatopit

loma666

Muistattehan, että kirjoitan myös toiseen blogiin? Tulen varmasti päivittämään lomalta jotain tännekin puolelle, mutta suurimmat reissujutut ja häppeningit voitte lukaista ja tsekata sieltä puolelta. Lomatunnelmissa oltiin jo tänään, kun treffattiin lomakumppanimme ja käytiin tsekkaamassa fiilistä Sammonmäellä, josta on loistava näkymä lentokentälle (kuva myös yllä). Mentiin paikalle just sopivaan aikaan, nähtiin parin koneen nousu, nähtiin sateenkaari ja se kuinka se koko ajan suureni ja viereen tuli toinen ja lähestyvä sadepilvi pelotteli meitä. Alkoi just satamaan, kun päätimme lähteä.

alltheway

Olen siis edelleen täällä, jollain hengellä voimissani.

Erottuvat matkalaukut

Moni on jo lomansa pitänyt, mutta meillä se vasta häämöttää! Enää pari viikkoa, niin se on moro!

Metta kirjoitti pakkausvinkeistä ja loistava huomio oli viimeisenä; kun matkalaukkua hommaa, älä osta mustaa. Olen täysin samaa mieltä ja nykyään äärimmäisen pettynyt siihen, että meillä on vaan noita tummia yksilöitä!

Ostimme ensimmäisen yhteisen matkalaukun, kun suuntanamme oli Kanarian saaret reilu viisi vuotta sitten. Laukku on mun suosikki, semmoinen nätti tummanharmaa. Seuraava laukku ostettiin neljä vuotta sitten Yhdysvalloista, se on sellainen ruma kangaslaukku (siinä säilötään Rock Bandin soittimia). Edellinen laukkuostos tehtiin kaksi vuotta sitten ja se on myös Yhdysvalloista. Se on miehen valitsema ja laukku on tyylikäs, se kiiltää ja tadaa, se on musta!

Kysyinkin Metalta vinkin, että mitäs sitten, kun laukku on tumma, miten saa laukulle “tuntomerkin”. Mulla ei ole semmoisia huiveja, joita vois sitoa ihan huvin vuoksi huomiota herättämään eikä noissa laukuissa tarrat pysy. Metta ehdotti kuvan kiinnittämistä kontaktimuovilla.

Tänään kauppaostoksilla mun ostoslistalla luki kontaktimuovi. Mun piti päästä kokeilemaan heti ja koska oli vapaapäivä, ajattelin josko jo ehkä vähän aloittelisi pakkaamista (joo, olen hullu, I know).

Metta, kiitos vinkistä! =) Lopputulos on hieman ruma (hieman?), mutta eiköhän nämä laukut tunnista satojen muiden joukosta. Eiköhän nämä nyt neljä lentoa kestä?

matkalaukut1

Operoinnin aloitin miehen omimasta kiiltävästä laukusta. Oli aika hankalaa, kun laukussa on tuommoiset ojat 😀 Muutenkin vähän rikoin kuvaa ekalla yrityksellä, mutta eipä tuota huomaa kaukaa katsottuna.

matkalaukut (6)

matkalaukut2

Lopputulos oli kuitenkin aika kiva, vaikka tuo kontaktimuovi loistaa pitkälle. Olin vuonna 2012 ostanut Yhdysvalloista skräppihommia varten arkillisen jenkkiaiheisia kuvia, mutta en ole edelleenkään käyttänyt kaikkia. Mies valitsi kuviksi kuumailmapallon ja Route 66 -kyltin. Mä sitten valitsin pari herkkuaiheista kuvaa.

Mitä mieltä oot, kehtaako näiden kanssa matkustaa?

Valkosipuleille koti

Meillä ollaan alettu käyttämään valkosipulia tavallista enemmän, kun Mies löysi uuden kanareseptin. Resepti, joka ehkä kuitenkin vaikutti liian oudolta erinäisten mausteiden takia, mutta hänpä fiksasi sen mieleisekseen. Ruoka on taivaallista ja siihen keksittiin jossain vaiheessa lisätä sieniä. Ruoka on niin hyvä, että sitä on pakko viedä välillä töihinkin, vaikka haisenkin sen jälkeen valkosipulille. Kun lämmitän ruuan töissä, kuulen usein, että tuoksuupa hyvälle.

purkki

Löysin valkosipuleille oman purkin joku aika sitten kirppikseltä. Hinta oli melko suolainen kirppishinnaksi, mutta purkissa ei ollut mitään merkkejä käytöstä, kansikin oli aika tiiviisti kiinni. Tylsä valkoharmaa saa pehmeän fiiliksen puisesta kannesta. Purkki istuu keittiöömme kuin nakutettu.

Ja se resepti?

valkosipulikana

Sekoita öljy, soija ja chilitahna kulhossa sekaisin, lisää haluamasi määrä valkosipulia ja lisää halutessasi ripaus suolaa. Kaada kana sekaan, sekoita hyvin ja anna maustua hetki. Paista pannulla kanapaketin ohjeiden mukaisesti. Tarjoile hieman klimppisen riisin kanssa.

Miehen pyynnöstä jätin reseptistä pois salaisen ainesosan, mutta näinkin tästä tulee mielettömän hyvää! Viime aikoina olen töissä tätä syönyt avokadon kanssa. Nam!

BB-voide, jota kännykän kamera kaunisti

Olin jokunen aika sitten hakenut Emotionista jotain kätevää BB-voidetta, jonka voin ottaa mukaan reissuun. Kokeilin sitä jo kerran vai kaksi ja vedin meikin voiteen päälle, koska voide vaikutti kamalan tummalta mun vaalealle iholle.

Eilen kokeilin voidetta taas. Levitin sen suihkun raikkaalle iholle ja hyi, se oli kamalan tumma. Otin sitten sutiin vaaleinta irtopuuteria, mitä mulla on ja sudin sitä paljon. Silti peiliin katsoessani näytin omasta mielestäni liian tummalta. En edes hyvin ruskettuneelta, vaan pelkästään liian tummalta. Huonosti meikatulta.

Otinpa sitten kännykän ja nappasin kuvan. Etupuolen kamerassa on sellainen “beauty”-ominaisuus, joka tekee ihosta heleän ja no, nimensä mukaisesti kauniin. Kuva näytti siltä, että ihon väri on tasainen ja ilman meikkiä olen ihan siedettävän näköinen. Joten käänsin kameran toiselle puolelle ja yritin napata kuvan paremmalla kameran puolikkaalla. Ha, eipä ollut kuva enää niin kaunis!

bb

Oikean puolimmainen kuva kertoo sen, että kännykän kamera on oikeasti hyvä (no, paljon parempi kamera siinä on kuin mitä eka digikamerani oli). Sen verran hyvä kamera on, että kertoo myös sen, että kasvot ovat tummemmat kuin dekoltee. Ja että väri ei ehkä ole ihan tasainen. Ja että BB-voide taitaa kuitenkin olla hieman tumma, koska kyseisessä kuvassa voiteen päällä on tosiaan iso kasa vaaleaa irtopuuteria. Haluan nimenomaan reissua varten BB-voiteen, jonka päälle ei tarvitse kaataa puuteripilveä.

Ja koska eilen tuo liian tumma iho ärsytti, mutta en jaksanut sen kummemmin vapaapäivän takia alkaa meikkaamaan, heitin kauppareissua varten hieman tummemman huulimeikin.

huulet

Emotionista kotiin lähti Garnierin BB-voide, mutta taidanpa jatkaa BB-voiteen uraa Acon tuotteilla. Garnierille yritän etsiä uutta kotia, koska tuotteen heittäminen roskiin tuntuu typerältä.

Elä kertomisen arvoista elämää

usaIMG_5495

Kun luetaan niitä postauksia, joissa jaellaan aloitteleville bloggaajille ohjeita, sisältyy niihin lause “Elä bloggaamisen arvoista elämää”.

Nyt kun miettii omaa elämää viimeiseltä kuukaudelta tai kahdelta, eipä tässä oikein mitään kertomisen arvoista ole. Täytin pyöreitä, koeaika töissä on umpeutunut, sukulaislapset on viettänyt synttäreitä… Eli ei mitään erikoista.

Tarkoittaako tuo neuvo sitä, että koko ajan pitäisi olla ostamassa ja tekemässä kaikkea? Jotta voisi kertoa ja näyttää blogissaan mitä on ostanut ja tehnyt.

Ihan vaan tiedoksi. Mä en jaksa olla tekemässä koko ajan jotain. Käyn töissä ja työajat on ihan ihmeelliset. Aina ei jaksa. Kun on vapaata, teen yleensä kotitöitä, hoidan asioita, joita ei ole viikolla ehtinyt tehdä, kuten kaupassa käynti. Tän kaiken lisäksi pitäisi tehdä kaikkea muuta. Pitäisi tavata ystäviä ja perhettä ja poden huonoa omaatuntoa siitä, etten aina ehdi tai jaksa.

Ja ihan vaan selvennykseksi, että näillä palkoilla ei olla koko ajan ostamassa uutta kivaa. Tällä hetkellä pyrin elämään säästäväisesti, että lomalla voi sitten ostella ilman huolia. Sitä paitsi en usko, että teitä kiinnostaa kaikki mun ostokset. Eilen ostin väkiviinaetikkaa. Mielenkiintoista? En usko.

Mikä on sitten bloggaamisen arvoinen elämä? Onko se merkki eletystä elämästä, jos bloggaaja esittelee koko ajan uusia ostoksia? Vai onko se mielenkiintoista elämää, jossa bloggaaja kertoo viikon liikkumiset ja syömiset? Söin aamupalaksi eilen töissä paistettuja Imatran piirakoita. Mielenkiintoista? En usko.

Mikä on teidän mielestänne mielenkiintoinen blogi? Voiko kirjoittaa blogia, jos ei esittele jatkuvasti uusia ostoksia tai kerro syömisiään, liikkumisiaan tai käynnistään Prahassa?

taavettiIMG_6454

Matkalla valokuvaaminen

kameralomalla

Tulevaa reissua varten olen (taas) katsellut paljon videoita ja artikkeleita siitä, mitä ottaa mukaan, miten pakata, mitä pitää muistaa tehdä ennen reissua, ynnä muuta yhtä kivaa. Törmäsin mielenkiintoiseen artikkeliin matkamokista ja numeron 14 vei liika valokuvaaminen.

Jutussa tarkoitettiin tietysti liialla valokuvaamisella sitä, että nähtävyyksiä katsotaan kameran linssin läpi, ottaen siitä yhdestä jutusta miljoona kuvaa ja jälkeenpäin ei ehkä muista olleensa oikeasti jonkun patsaan juurella.

Hmm. Joo, tavallaan ymmärrän ton. Kaksi vuotta sitten kävimme Vapaudenpatsaan luona, mutta ei astuttu samalle saarelle. Napsin heiluvassa laivassa kuvia Manhattanista ja patsaasta. Patsaasta. Ja vähän lisää kuvia patsaasta. Lopputulos on lähemmäs viisikymmentä kuvaa patsaasta (plus kuvat, joissa on jompi kumpi meistä ja patsas) ja niin sanottuja hyviä kuvia oli reilu 20.

Olen oppinut, että otan kuvia paljon ja siirtäessä koneelle käyn kuvat läpi, poistan huonot ja säilytän hyvät kuvat ja ehkä vielä käsittelen ne. Mies ei kuitenkaan halua, että lomakuvia poistetaan, vaikka joukossa olisi epäonnistuneita kuvia, koska ne voi joskus olla hauskoja, tarpeellisia ja mäkin tietysti ajattelen, että joskus niille voi olla tarvetta kuvankäsittelyn kautta.

Reilu kaksikymmentä hyvää kuvaa Vapaudenpatsaasta on kuitenkin enemmän kuin tarpeeksi. En kuitenkaan ala idiootiksi ja poista kuvia. Muistan, että tulevalla reissulla jostain nähtävyydestä voi riittää vähempikin kuvamäärä. Vuonna 2012 otin kaksi kuvaa Central Parkin Liisasta ja toinen oli onnistunut, kuvan rajaamisen jälkeen kuvassa ollut tuntematon nainen katosi mielestä ja taustalla olevat tyypit ovat huomaamattomia.

Ja sitten vielä huono ja hyvä kuva patsaasta.

IMG_4930

usaIMG_4958

Tulevalla lomalla aion tietysti keskittyä hetkeen ja ikuistaa asioita kameran linssin läpi. En kuitenkaan aio joka paikkaan kameraa raahata, en edellisilläkään matkoilla raahannut. Matkalla valokuvaaminen on kuitenkin ollut aina kivaa, mutta kohtuus kaikessa.

Mites muut, kuvaatteko paljon matkoillanne? Onko kuvaaminen ihan aisoissa vai tuleeko napsittua ihan liikaa kuvia?

Matkablogi

matkablogiin

Arkivapaat on nyt lusittu ja mua odottelee töissä viikonloppuvuorot. Mitä teinkään sitten arkivapailla? Hengasin Miran kanssa, muokkailin kuvia, pelailin ja ratkoin sudokuja. Vihdoin ja viimein tartuttiin myös Miehen kanssa matkablogiin ja se on nyt siirretty Bloggerista WordPressiin ja niitä juttuja pääsee lukemaan tästä. Juttuja ollaan kirjoiteltu yhdessä ja erikseen ja jatkossa tyyli jatkuu samana. Stay tuned, mutta tottakai tännekin puolelle tulen päivittelemään matkajuttuja.

Sen verran voisi hihkaista, että tekisi mieli jo pakata… Mökkireissulta jäänyt matkalaukku on jätetty tarkoituksella kotiin, sitä ei aiota edes viedä takaisin varastoon. Joten, kädet jo vähän syyhyää.

usaIMG_4753