Se oli siinä

Siitä on nyt tasan vuosi, kun irtisanouduin vanhasta työstäni. Vaikea kuvitella, että siitä on jo niin pitkä aika!

Parisen viikkoa sitten tuli entiseen työpaikkaan liittyen jotain pienimuotoista uutista ja mietin, että ääh, ei toi mun entisiä työkavereita kosketa. Myymälä on kuitenkin yksi parhaista, joten en uhrannut hirveästi ajatusta asialle. Eikös sitten tullut tekstiviesti. “Tarina oli tässä. Huomenna ollaan vikaa päivää auki.” Olin niin hämmästynyt, että viestin lähettäjälle oli pakko soittaa. Siis aivan uskomatonta.

En voi muuta kuin hämmästellä. Olen tavallaan vihainen, mutta myös todella helpottunut entisten työkavereiden puolesta. Tavallaan surettaa, mutta oikeastaan en ole niin yllättynyt. Koko se tarina tulee loppumaan jossain vaiheessa. On ehkä ihan hyvä, että nämä tyypit lähtevät uppoavasta laivasta vielä nyt, kun tarinaa on vielä jäljellä.

Tietysti tässä samalla olen miettinyt, että onnekseni olen jo muualla. Kaiholla jään miettimään vanhoja hyviä aikoja hullujen työkavereiden kanssa. Voin varmasti sanoa, etten ikinä tule saamaan samanlaista työporukkaa, niin hyvällä kuin huonolla 😀

Ja vielä vähän muistojen polulle…

Flunssaa ja bujoa

Arvatkaas mitä. Uusi sohva on ollut viime päivinä todella tarpeellinen, koska flunssa, kuume ja semmoset kivat päätti tulla kylään. Mullahan tää flunssa on kestänyt jo muutaman viikon, ensin on hirveä kurkkukipu, sitten helpottaa päiväksi tai kahdeksi, sitten tulee hirveä yskä ja nuha. Sitten on taas helpompaa pari päivää ja sitten koko rumba alkaa alusta. Töissä on tätä myös liikkeellä ja siellä puhutaankin, että koska ollaan koko ajan eri ihmisten kanssa tekemisissä, tää on ihan normaalia. Joten, voisko sinne töihin hankkia sitten joka vessaan saippuat ja joka nurkalle käsidesipullo?

No, kuuluu tähän flunssakauteen muutakin kuin sairastelua. Sohva on tosiaan kotiutettu ja näyttää kuuluvansa ihan oikeaan perheeseen. Sohvalla ollaan makoiltu ja tsekattu How I Met Your Motheria ja nyt aloitettiin Modern Family alusta, koska eihän siihen uuteen kauteen voi vaan hypätä! 😀 Divaanin sijoittaminen keskelle on ollut ihan loistava idea. Molemmat saa heitettyä siihen jalat (ja Peten jalkapohjia voi kutittaa ukkovarpaalla) ja yks ilta käperryttiin keskelle sohvaa peiton alle niin, että molemmat mahtui divaanille makaamaan. Siinä oli ihan romanttista niiskuttaa yhdessä. Flunssan takia, ei Netflixin ohjelmille.

Tähän flunssailuun on tietysti kuulunut vähän pelaaminen, uudella kännykällä näpertely ja bullet journalista haaveilu. En oikein tiennyt bujosta mitään, mutta asia kiinnosti. Mähän olen pitänyt päiväkirjaa ihan ala-asteesta lähtien ja aikuisiällä on tullut joitain taukoja. Rakastin paperikalentereita ja raapustelin niihin milloin mitäkin. Bullet journal kuulosti vähän näiden asioiden sekoitukselta ja siihen sekaan saisin vielä heitettyä vaikka mitä. Eilen siis innostuin asiasta ja valitsinkin sitten kirjasen, josta tussi paistaa läpi. Voihan kihveli. Nyt mietin, että haenko vaikka Tigerista jonkun perus vihkon tai kirjan, ehkäpä vielä kierresellaisen, mutta ehkä mä ensin katon tuleeko tosta hommasta mitään. Onko sulla bullet journalia?

Tänään kävinkin sitten yksin ruokakaupassa. Juttelin samalla Peten kanssa puhelimessa, kun valitin, että suomalaisessa kurkussa oli toimitusongelmia ja mietittiin, koska käydään seuraavan kerran kaupassa. Piristin flunssaista kotia ostamalla sinne tulppaaneja.

Musta tuntuu, että enköhän mä huomenna töihin jaksa. Kunhan vaan ääni ei petä. Miten mä muka voisin olla vähäpuheinen töissä?

Kun uusi perheenjäsen tuli kotiin

Uusi sohva on kotiutunut! Se on meidän iso ja muhkea perheenjäsen.


Sohva ei näytä ollenkaan samalta, kuin Ikean nettisivuilla, mutta se johtuu siitä, ettei sohva ole ehtinyt muotoutua. Tyynyt ovat edelleen muhkeat uutuuttaan ja koska tyynyjen tunkeminen päällisiin oli hieman hankalaa, jotkut ovat vielä vähän “vinksallaan”.

Ennen meillä oli siis Ektorpin kolmen istuttava sohva, joka on aikoinaan ollut tädilläni käytössä. Kun veljeni muutti poikamiesboksiin, sohva meni hänelle ja jostain kumman syystä, kun sohva kotiutui meille ehkä seitsemän-kahdeksan vuotta sitten, sohvan päälliset oli räjähtämäisillään. Ostettiin sohvaan valkoiset päälliset ja myöhemmin ruskeat, jotka sitten muokkasivat sisustusta olohuoneessa naturellimmaksi.

Uusi sohva alkoi tulla kyseeseen, kun tyynyt alkoivat tuntua lapasilta, kun sohva narisi ja kun tuntui, että takamus on kiinni lattiassa. Aloin haaveilemaan ja käytiinkin koeistumassa (-makaamassa) muutamia sohvia, mutta kas kummaa! Taidetaan olla niin jämähtäneitä Ektorpin muotoiluun ja mukavuuteen, että Ikeassa käydessämme Pete sanoi, että mitä jos vaan ostetaan sama sohva. Ja mä tajusin heti, että voidaan ostaa uudet päälliset eikä hävittää vanhoja ollenkaan, niin sittenhän meillä on kolmet päälliset. Mutta. Kyllä mä halusin vähän jotain extraa, koska meillä ei ole vieraille muita istumapaikkoja kuin jumppapalloni ja hätätapauksessa puiset vanhat rumat jakkarat. Ja olisihan se divaani aika kiva. Päädyttiin siis vähän isompaan Ektorpiin, divaaniversioon.

Tämä sohva on luokassa “Kahden istuttava + divaani”. Joo kyllähän siihen mahtuu enempi istumaan ja makaamaankin (kokeiltu!). Meille oli vielä tärkeää, että divaanin paikkaa pystyi vaihtamaan. Myymälässä huomattiinkin, että divaania pystyy siirtämään, joten sohva oli valittu ja väristäkin pääsimme yhteisymmärrykseen heti.

Sohva käytiin tilaamassa myymälästä sunnuntaina ja kuljetuspäiväksi myyjä suositteli seuraavaa viikkoa, mielellään ennen perjantaita. Valitsimme keskiviikon ja saimme vielä valita ajan muutamista vaihtoehdoista, kahdesta viiteen tai viidestä ysiin. Vuorotyöläisenä ilta-aika kuulosti paremmalta, joten sovittiin, että sohva tuodaan viiden jälkeen. Otimme lisäpalveluna sen, että uusi sohva tuodaan kotiin asti (ei vain kadun varteen) ja vanha sohva viedään samalla pois. Lisäpalveluista tuli hintaa reilu satanen, mutta jälkikäteen ajateltuna se oli todella fiksu päätös.

Sohvan kokoaminen oli ihan kätevää. Mä toimin työnjohtajana ja ohjeistin väärin. Ensimmäistä kertaa ikinä Ikean ohjeet olivat huonot! Meillä oli apuna Peten veli, joten ihan yksin Pete ei kokoamisen kanssa ollut. Koottavaa oli vähän, sohva tuotiin kahdessa laatikossa. Loppujen lopuksi kokoaminen oli ihan jees, jos vain olisin heti neuvonut oikein, niin kokoamisessa ei olisi mennyt niin kauaa 😀 Ja kyllä, divaaniosa on liikuteltava ja päädyimme jättämään divaanin keskelle, olemmehan sen verran outoja.

Ja sitten se iski. Me ollaan kolmekymppisiä ja me ostettiin just uusi sohva. Meillä ei ole ikinä ollut uutta sohvaa. Tältäkö se tuntuu olla aikuinen? (Olenkin ihan hirveän aikuinen, kun kokoamisen jälkeen asetuin toiseen laatikkoon kännykkäni kanssa.)

Puhelimen sovellukset

Uuden puhelimen myötä ajattelin, että olis kiva vähän kertoa ja listata teille, mitä mun puhelimesta löytyy! Käytössä on siis nyt Samsungin S7 ja lyhyessä ajassa olen rakastunut puhelimeen täysin. Myönnän, etten varmastikaan vielä tiedä puhelimen kaikkia ominaisuuksia, mutta onneksi puhelimeen voi tutustua rauhassa.

Google

Googlelle löytyy tunnus ja sen myötä on helppo käyttää kaikkia Googlen palveluita. Gmail on puhelimessa aktiivisessa käytössä ja käytän Hangoutsia, en Whatsappia. Kuvat ja jotkut dokumentit ovat kätevästi tallessa Drivessa. Ainoa, mitä en Googlelta käytä, on Play Music ja Movies & TV. Google Maps auttaa pienissäkin asioissa ja Translate auttaa, kun kielipää ei toimi tai tiedän miten sana lausutaan, mutta en ole varma miten se kirjoitetaan.

Some

Sosiaalista mediaa puhelimestani löytyy Twitterin, Instagramin, Redditin ja Pinterestin muodossa. En ole nyt ihan varma kuuluuko Pinterest tähän samaan kastiin, mutta kyllä sielläkin pystyy kommunikoimaan muiden kanssa ja onhan se tavallaan sosiaalista, että jaat muiden kanssa parhaita reseptejä ja sisustusvinkkejä. Instagram on näistä ehdottomasti kovimmassa käytössä ja Reddit vähiten. Musta tuntuu, että Twitterissä en seuraa “oikeita” tyyppejä ja sen takia mielenkiinto feedin rullaamiseen ei riitä. Onko teillä hyviä tyyppejä Twitterin feedissä? Kerro mulle, ketä seuraat! Pinterestiä selaan niin läppärillä kuin tabletillakin ja sovellus toimii mun mielestä ihan yhtä hyvin puhelimellakin. Reddit aukeaa yleensä, kun Pete lähettää sieltä linkin. Petellä on kova Reddit-addiktio.

Raha-asiat

Hommasin puhelimeen heti Nordean appit, kun ne tuli käytettäväksi. Laskujen maksaminen, tunnistautuminen ja ihan vain saldon tarkistus onnistuu nopeasti ja näppärästi. Puhelimesta löytyy myös S-Mobiili, jonne tallentuu kuitit ja voin pikaisesti tarkistaa sieltäkin saldon ja maksettavien etujen määrän. S-Mobiilista voin myös käyttää etukuponkeja ja koska puhelimessa on NFC, voin kassalla kirjata bonukset puhelimella, jos korttii sattuu olemaan väärässä paikassa. Subcard-sovelluksella kerrytän ostamistani subeista pisteitä ja sovelluksella voi maksaa jopa kokonaisen subin, kun pisteitä on tarpeeksi. Kyllä, me tykätään subeista!

Yleishyödyllistä

Mulla on Fonecta Caller käytössä. Se toimii lähinnä niin, että jos joku ihme numero soittaa, Fonecta tekee pikahaun puhelimen soidessa ja näyttää, kuka soittaja on. Jos Fonecta ei tunnista soittajaa, se on yleensä jonkin sortin myyjä. Välillä myös joudun tarkastamaan jonkun sukulaisen osoitteen tai numeron, jos yhteystiedoista sellainen puuttuu (tai niitä on kaksi).

Google Mapsin lisäksi mulla on puhelimessa Sygic. Se on enemmän autoilijan navigaattori ja siinä on upeita ominaisuuksia. Käytän harvoin julkista liikennettä, joten Oma matkakortti on kätevä pieni sovellus, jolla pystyn tarkistamaan matkakorttini saldon. Ja koska tosiaan en niillä busseilla liiku usein, entisessä puhelimessa oli Andropas, joka kertoi millä bussilla pääsen kotiin. Peten suosituksesta latasin uuteen puhelimeen Moovitin, jota en ole vielä päässyt kokeilemaan, mutta Pete veljineen on kovasti kehunut sovellusta.

Kuvia saatan viilata PicMonkeylla, mutta se taitaa olla enemmän viihdettä kuin yleishyödyllistä. Vai?

Viihde

Netflix on puhelimessani lähinnä siksi, että sieltä pystyn tarkistamaan joidenkin leffojen tai sarjojen olemassa olon. Kerran tuli entisen työkaverin kanssa puhetta joistain Netflixin leffoista ja silloin latasin sovelluksen puhelimeen ihan vain siksi, että pystyttiin tarkistamaan mitä siellä on ja mitä ei. Eli puhelinta en käytä varsinaisesti ohjelmien katsomiseen.

Spotify on käytössä usein silloin, kun olen yksin kotona. Kotona on Bosen minikaiutin, jonka kautta kuuntelen Spotifysta musiikkia. Välillä saatan kuunnella autossa Spotifyta, jos tiedossa on pidempi matka yksin. Meillä on kuitenkin Spotifyhin yksi yhteinen tunnus, joten joskus pitää sopia keskenään Peten kanssa kumpi kuuntelee ja kumpi ei. Onneksi tästä ei ole tullut ongelmaa.

IMDb on kovassa käytössä leffailtoina. Joku näyttelijä on tuttu jostain, mutta vasta IMDb:n avulla pystyy yhdistämään nimet, naamat, leffat, mitä tahansa. Kotona asuvaa Kodia ohjaan Korella, jos Kodiin kytketty näppis on muussa käytössä tai muuten vain kadoksissa. Kore on vähän käytössä.

Pelit meni aikalailla uusiksi, kun puhelimen vaihdoin. Molemmista puhelimista löytyy Loop, josta olen laittanut Instagramiin välillä kuvia. Ai että se on niin ihanan rentouttava ja addiktoiva peli. Just Get 10 vaikuttaa hieman 2048 -tyyppiseltä, oli ihan kivan oloinen, vaatii vähän enemmän aivoja. 88 on hauska ja 1010! on samantyyppinen.

Oletuksella

Puhelimesta löytyi paljon valmiita sovelluksia, pari sellaista, joita en edes käytä. Samsungin puhelimesta löytyy, yllätysyllätys, Samsungin sovelluksia, kuten ihana S Health ja Microsoftilta muun muassa Skype, jota lähinnä käytän vain Jenkeissä vieraillessa. Puhelimesta löytyy Samsung Gear, mutta ainakaan vielä en näe Gearin tarpeellisuutta.

Noin. Löytyykö listalta tuttuja sovelluksia ja puuttuuko minulta jokin oleellinen? Mikä on sun puhelimessa suosituin sovellus ja mitä ilman et pärjäisi? Entä onko sulla sovellusta, jonka poistat siinä uskossa, ettet tee sillä mitään, mutta päädyt lataaman sen aina uudestaan?

Materiaonni

Uusi vuosi ja uusia asioita. Tarpeellisia sellaisia, toki.

Miten joku hiustenkuivain voi tehdä ihmisestä onnellisen? Mun vanha kuivaaja oli pieni, vanha ja aika tehoton. Kun hiuksia kuivatti kuumalla, käsikin oli äkkiä hiton lämmin. Uusi kuivaaja on eri merkkinen, isompi ja nappuloita on enemmän. Uusi ihana asia on vieläpä se, että johto kelataan käytön jälkeen piiloon! Kuinka kätevää. Ja tästä ostoksesta kiittää hiukset.

Olin jo tilaamassa uusia meikkejä eBaystä, kun mietin, että onhan noita verkkokauppoja jo Suomessakin pilvin pimein. Tein pienen hintavertailun ja päädyin ostamaan eleveniltä korvaamattomat meikkituotteeni ja yhden ylimääräisen. Paketti tuli muutamassa päivässä eBayn parin viikon sijaan. Otin jo uuden sudin käyttöön ja voi miten ihanalta tuntuikaan. Tästä viisaantuneena taidan seuraavalla USA-reissulla ostaa näitä meikkejä ihan hitosti jemmaan.

Mutta, mikä parasta. Nämä kuvat on otettu uudella kännykällä! Tuli ehkä hieman extemporena hommattua uusi puhelin, mutta olin mä oikeastaan jo sen tarpeessa. Vanha Samsungin S3Mini on vedellyt viimeisiään ja vaikka miten puhelimesta tykkään, satunnainen sammuminen ja hitaus on ollut hankalaa. Peten suosituksesta päädyin Samsungin S7 ja samalla hommasin uuden liittymän. Puhelin on nopea, istuu hyvin pieneen käteeni ja puhelimessa on älyttömiä ominaisuuksia (parin ominaisuuden ansiosta Pete sanookin puhelinta selfie-puhelimeksi).

Tässä ei ole suinkaan kaikki materiaonnesta. Parin viikon kuluessa toivotamme uuden perheenjäsenen tervetulleeksi taloon, kun tilaukseen lähtee vihdoin ja viimein uusi sohva. Ihanaa, sitä todellakin odotellessa.

Vuosi 2016

Kuten moni muukin kanssasisareni, minäkin ajattelin taputella tämän vuoden tiivistetysti yhteen postaukseen. Let’s roll!

Tammikuusta on jäänyt parhaiten mieleen irtisanoutuminen. Mun oli alkujaan tavoitteena vuonna 2016 olla jo uusissa työkuvioissa, mutta kuukausi sinne tänne! Tammikuussa sain vapaapäivinä siis viimeisiä työhön liittyviä tekstareita ja heitin hyvästit pitkäaikaisille työkavereille viemällä töihin kääretorttua.

Helmikuussa vietin hieman lomaa, koska talvilomaa en ehtinyt pitää edellisessä työpaikassa. Käytiin myös ekaa kertaa autolla Tallinnassa. Loppukuusta aloitin nykyisen työn perehdytyksen ja jo heti oli semmoinen olo, että JES, tätä mä halusinkin.

Maaliskuu meni töitä tehdessä, opin paljon uutta, tapasin paljon uusia tyyppejä ja tein monia asioita ekaa kertaa. Hommasin myös uuden tietokoneen ja fiilistelin lomaa uudella tavalla, koska Peten yks veljistä olikin yhtäkkiä lähdössä meidän kanssa Nykiin.

Huhtikuussa blogi täytti vuoden ja sain ensimmäisen tunnustuksen. Olin oppinut meikkaamaan kulmani uudella tavalla, joka hämmensi joitain (ja hämmentää ehkä edelleenkin). Osallistuin ahkerasti valokuvatorstaihin.

Toukokuussa kirppistelin ja fiksasin kesän vaatekapselia kuntoon. Toimin ystäväpariskunnalle kuskina ja käytiin Porvoossa. Oli ihan mahtavaa! Fiilistelin enemmän tulevaa lomaa ja tein hulluna töitä.

Kesäkuussa käytiin hyvästelemässä Peten isoäiti ikuiseen uneen. Mummo oli aivan mahtava tyyppi ja hänellä oli mitä parhain muisti. Pete on varmasti perinyt muistinsa mummoltaan! Odottelin lähestyvää lomaa hankkimalla lomatarpeita. Kesäkuu oli aika hiljainen blogissa.

Heinäkuussa täytin kolmekymmentä. Vietin niitä hyvin pienesti. Kävin lounaalla erilaisen perheeni kanssa ja illasta vanhempieni kanssa. Pohdin blogin pitämistä ja tasapainottelin työn ja harrastusten kanssa. Työvuorot oli mitä oli, joten välillä tuntui, ettei harrastuksille oikein jäänyt aikaa. Mokailin töissä ja totesin itsekseni, että olisin paljon mieluummin vain kassalla.

Elokuu tuli vihdoin ja viimein. Vielä vikat puristukset töissä ja sitten lähdettiin lomalle! Nykissä vierähti reilu viikko Peten ja Peten veljen kanssa. Ei helvata, oli ihan hemmetin muikee reissu! Nykiosuuksia pääsee lukemaan tästä.

Syyskuu alkoi kahden keskisellä lomalla Las Vegasista. Syyskuun kaksi ekaa viikkoa vierähti Nevadassa, Kaliforniassa ja Arizonassa. Kuumuudessa, kuumuudessa ja hikoillessa. Juhlittiin kolmekymppisiä, juhlittiin 10-vuotishääpäivää ja pohdittiin elämän suuria asioita. Autolla tuli huristeltua melkein 2000 kilsaa ja niiden aikana päätettiin kokeilla jotain uutta. Kotiin palatessamme “kokeilimme jotain uutta” vain huomataksemme, ettei oma hyvinvointi siihen suostunut. Petekin täytti 30. Töihin paluu oli isku vasten kasvoja, mutta oli mukava palata arkeen, sitten loppujen lopuksi. Työvuorolistoissa olikin pelkkää kassavuoroa ja mä nautin.

Lokakuussa oli meidän virallinen 10-vuotishääpäivä ja sen kunniaksi kerroin teille meidän tarinan. Sitten tuli takapakkia, nimittäin autolle pitikin tehdä hieman isompi huolto ja hieman sen jälkeen auton murtauduttiin. Muutenkin näin jälkikäteen ajatellen loppuvuosi oli aika tapahtumaköyhä, ainakin positiivisten asioiden puolesta.

Marraskuussa ajelin siis bussilla ja yritin kaivaa  autottomuuden mukavia puolia. Töissä jatkoin mukavia kassavuoroja ja hieman kuitenkin ihmettelin miksen saanut vastuullisempia vuoroja. Aloin ihmettelemään sohvan epämukavuutta ja todettiinkin, että lottovoitto olis mukava, koska vanha sohva on irtisanomassa sopimustaan. Marraskuussa pidettiin myös hieman hermolomaa ajamalla mökille ja tekemällä hyvää ruokaa.

Joulukuussa olen tehnyt töitä. Olen vähän laiskotellut, pelannut vapaa-aikoina ja herkutellut. Olen saanut kummitädiltä kirjeen, lähettänyt kummitytölle paketin ja ostanut pari uutta kirjaa. Ollaan voitettu Euro-arvasta kaksikymppiä ja saatu joululahjarahaa uutta sohvaa varten.

Vuosi 2017 tulee olemaan matkustamisen kannalta laihempi, mutta taloudellisesti sitten toivottavasti hieman paksumpi. Ennen kaikkea odotan sitä uutta perheenjäsentä ja toivon, että kaikin puolin tulevasta vuodesta tulisi positiivisempi, jännempi ja tapahtumarikkaampi, mutta silti just mun tyyppinen.

Kiitos tästä vuodesta kuuluu myös teille, ei pelkästään mun perheelle ja ystäville. Kiitos teille ja ihanaa vuotta 2017!

Joulupukki kävi


Joo tiedän, joulu meni jo. Kävi mielessä joskus siinä aaton aattona, että pitäisköhän tulla väsäämään joulutervehdys teille, mutta arvatkaas. Töiden jälkeen en tainnut edes vilkaista työhuoneen suuntaan.

Jouluaattona heräiltiin keittämään riisipuuroa. Syötiin iso aamupala ja mentiin jouluruokapöytään iltapäivästä appiukon luo. Voi, että. Siellä on aina niin parhaat antimet joulupöydässä. Jos joskus päätettäis itse tarjoilla jouluruokaa meillä, haluaisin pystyä samaan. Perheen emäntä tekee aina parhaat salaatit ja viini kruunaa kaiken. Joulukakkukin oli aivan parhautta, siitä kiitos tosin meni naapuriin.

Joulupäivänä käytiin anopin perheen luona. Tarkoitus ei ollut edes käydä siellä, mutta koska olimme muutenkin liikenteessä ja sinne päin menossa, niin mikäs siinä. Illaksi kokosimme meille pienen kalaruokatarjoilun ja iltaa vietettiin meidän erilaisen perheen kanssa.

Ja koska mulla oli vielä Tapaninpäiväkin vapaata eikä suunnitelmia ollut juurikaan, me päätimme taas lähteä auton kyytiin. Ajoimme mun isän luo ja mäkin näin ekaa kertaa uuden kodin kalustettuna. Seniorikissa on kuulemma hyvin sopeutunut omakotitalosta kerrostaloelämään ja isä vaikutti hyvin tyytyväiseltä uuteen kotiinsa. Saimme sitten kuulla, että omakotitalosta kaupat tullaan tekemään tällä viikolla. Jänskää.

Tiistaina kävin tekemässä lyhyen työvuoron ja sitten olenkin ollut taas vapailla. Eilen kulutin aikaa taas kerran Planet Coasterin parissa ja ajattelin harrastaa tänään samaa. Mietin jopa, pitäisikö kaikki joulukoristeet kerätä kodista ja pakata pois, mutta mulla ei ole sopivan kokoista laatikkoa, mihin pakata. Ellen päätä heittää jotain pois, niin sitten nykyinen laatikko just ja just riittäis…

Joulu, sä oot ihan kiva, mutta sovitaanko, että ens vuonna saatais lunta ja hyvän joulufiiliksen?

Unohdetaan otsikko

Edellisestä julkaisusta on kymmenen päivää. Kymmenen! En voi mitenkään selitellä tätä hiljaisuutta fiksuin tavoin. Voin nöyränä myöntää, ettei oikein ole ollut kerrottavaa ja kun tietokoneen ääreen olen istahtanut, olen istunut pöydän toiselle puolelle, miehen koneen ääreen. Miksi? Olen pelannut.

Mies päätyi ostamaan RollerCoaster Tycoonin pikkuveljen Planet Coasterin ja sitä on tullut pelattua, öhm, tarpeeksi paljon. Mun koneella tuota peliä ei pelata, koska, no, peli vaatii koneelta aika paljon. Käytiin jopa yks ilta hakemassa Petelle tietokoneeseen uusi näytönohjain, joten pelielämys on vieläkin parempi.

Mitään peliarvostelua en nyt ole tekemässä, mutta onhan Planet Coasteria pakko kehua. Musiikki jää asumaan korvaan, pilkunviilaus on loputonta ja mä vaan yritän malttaa olla rakentamatta koko aluetta täyteen, ainakaan heti. Teen omat vuoristoradat enkä tajua miten ne on muka liian hurjia. Ite ainakin menisin tohon, tohon ja ehkä… Ei ku hetkonen. Parasta vuoristoratojen teossa onkin se, että niiden fiksaaminen on helppoa, jopa älyttömän helppoa. Jos joku mutka on liian jyrkkä, sitä on helppo “suoristaa”. Jos tietokoneessasi on potkua ja olet jonkinlainen jumala sims-tyypeille tai muuten vain tykkäät tän kaltaisista peleistä, I highly recommend this.

Innostuin jokunen päivä sitten kuvailemaan, mutta koneelta käsin katsottuna kuvat olivatkin jotenkin… blaah. Tarvitsen varmaan vähän enemmän potkua kuviin ja kaipailisin lisää photoshop-vinkkejä. Hommasin pari uutta actionia, mutta niiden tarpeellisuutta odotellessa…

Ja ei, sitä joulufiilistä ei edelleenkään ole. Meillä on edelleen vähän joulun pläänit auki, mutta nyt ollaan lähinnä tyytyväisiä siitä, etten mä ole jouluna töissä. Voidaan viettää vapaat sitten yhdessä. Tänään ajateltiin levittää kotiin joulumainen tuoksu tekemällä joulutorttuja. Meidän tapaan ne menee kuitenkin jäähtymisen jälkeen pakastimeen, koska hieman kohmeiset joulutortut on parhaita!

Hommasin tossa joku aika sitten hyasintin, mutta nyt se on ihan kuolemaisillaan, koska se joutui yks päivä parvekkeelle jäähylle (kuva otettu ennen jäähyä). Mulle tuli migreenikohtaus ja silloin se hyasintin taivaallinen tuoksu olikin älytön kamaluus, joten pyysin Peteä viemään hyasintin parvekkeelle. En usko, että hyasintti tuosta enää “paranee” enkä uutta enää viitsi ostaa, ihan vaan uuden migreenin pelossa. Mutta jos haluat kotiin hyasintin ilman tuoksua (ja vähän nuhjuisen näköisenä), suosittelen sen lykkäämistä kylmään muutamaksi tunniksi. Toimii.

Mitäs muuta sitten mulle kuuluu? Töitä, töitä. Eilen töissä kävi joulupukki ja mulla olikin sit koko vuoron ajan tonttulakki päässä. Yks poika sanoi mulle, että mulla on hassu hattu. Sanoin sille samaa, sillä oli Spiderman-pipo. Mua on kehuttu kovasti, olen kuulemma aina niin aurinkoinen ja positiivinen. Mokailenhan mä kuitenkin, eilen meinas mennä usko itseen ja loppupäivä meni melkein puihin sen takia. Onneks aina on olemassa (myös) ihania asiakkaita.

No, mutta. Nyt on joulumusiikin ja joulutorttujen aika. Heippa.

Ei ole fiilistä

Ei ole joulufiilistä. Koristelin kotia jouluiseksi ja ostin pikkuisen hyasintin. Ostin joulukalenteriarvan ja suklaakalenterinkin. Ei ole joulufiilistä.

Töissä soi joulumusiikki ja saan niistä joitain korvamatoja ja saatan töissä hyräillä niitä. Kuuntelen välillä kotonakin joulumusiikkia, mutta joulufiilistä ei ole. Ollaan syöty suklaata suoraan isosta konvehtirasiasta, mutta siitäkään ei oikein tullut joulufiilistä.

Olen lukenut ja katsellut muiden blogeista joulufiilistä, mutta se ei nyt oikein tartu muhun.

joulu1542

Ehkä se vielä tästä…

Ruutupaitisvillitys

ruutupaitakollaasi

Onpa melkoinen sanahirviö. Ruutu. Paitis. Villitys.

Mä en oikein tiedä milloin päätin ryhtyä Nirvanan bändäriksi, mutta viime aikoina ruutupaitikset on miellyttänyt silmää. Paljon. Niin paljon, että klikkailin H&M:n verkkokaupassa viidessä minuutissa ostoskoriin kuusi ruutupaitista ja tein ennätysajassa tilauksen.

Paidat tuli viime viikon puolella ja kuudesta paidasta päädyin pitämään kaksi. Todella surullista oli huomata, miten kaikissa kaunis laskos selässä jätti mun selkään pussin. Mulla on niin lyhyt selkä, että selästä laskostettu paita on vähän hankala. Muutoin pitää olla sit paremman muotoinen paita ja vähän lyhyempi mitta.

Päädyin pitämään seuraavat yksilöt ja tykkään molemmista todella paljon!
paitis paitis2 paitismoni paitissininen

Tossa kuvia ottaessa tajusin, että onpa mulla hiton pitkät hiukset.

paitikset-24

Näiden ostosten myötä Projekti333 meni vähän myttyyn, mutta ei anneta sen lannistaa mua. Eihän?